Auringonpilkkujen magneettinen luokitus

Auringonpilkkuja on kaiken kokoisia ja muotoisia. Joillakin auringonpilkkuryhmillä on monimutkaisempi magneettinen rakenne kuin muilla auringonpilkkuryhmillä, ja ne tuottavat todennäköisemmin flarepurkauksia. Mutta mistä tiedämme, voiko auringonpilkkuryhmä aiheuttaa voimakkaan flarepurkauksen? Asian helpottamiseksi, Mount Wilsonin observatorio Kaliforniassa (USA) laati säännöt niin, että jokainen auringonpilkkualue saa tietyn magneettisen luokituksen.

Joka päivä auringonpilkut Auringossa lasketaan ja jokainen auringonpilkkuryhmä saa numeron, magneettiluokituksen ja pilkkujen luokituksen avaruussääasiantuntijoilta. Sivustoltamme löydät yleiskatsauksen kaikista auringonpilkkuryhmistä ja niiden luokituksista. Alla opit tuntemaan, mitä kaikki nämä tarkoittavat.

Luokitukset

1. α – Alfa:
   Yksinapainen auringonpilkkuryhmä.
2. β – Beeta:
   Auringonpilkkuryhmä, jolla on positiivinen ja negatiivinen napaisuus (tai bipolaarinen), ero napojen välillä on yksinkertainen.
3. γ – Gamma:
   Monimutkainen alue, jolla positiivinen ja negatiivinen napaisuus on jakautunut niin epäsäännöllisesti, ettei sitä voida luokitella kaksinapaiseksi auringonpilkkuryhmäksi.
4. β-γ – Beeta-gamma:
   Kaksinapainen auringonpilkkuryhmä, mutta riittävän monimutkainen, jotta vastakkaisen napaisuuden pisteiden väliin ei voida vetää viivaa.
5. δ – Delta:
   Erinapaiset umbrat samassa penumbrassa.
6. β-δ – Beeta-delta:
   Auringonpilkkuryhmä, jolla on yleinen beeta-tyypin magneettinen rakenne, mutta joka sisältää yhden (tai useamman) delta-tyypin auringonpilkun.
7. β-γ-δ – Beeta-gamma-delta:
   Auringonpilkkuryhmä, jolla on beeta-gamma-tyypin magneettinen rakenne, mutta joka sisältää yhden (tai useamman) delta-tyypin auringonpilkun.
8. γ-δ – Gamma-delta
   Auringonpilkkuryhmä, jolla on gamma-tyypin magneettinen rakenne, mutta sisältää yhden (tai useamman) delta-tyypin auringonpilkun.

Yli puolet havaituista auringonpilkkuryhmistä saa alfa- tai beetaluokituksen. Ne auringonpilkkuryhmät, jotka ovat enemmän kompleksisia saavat beeta-, beeta-gamma- tai beeta-gamma-delta-luokituksen. On tunnettua, että delta-auringonpilkut voivat olla hyvin aktiivisia ja tuottaa voimakkaimpia flarepurkauksia.

Delta-luokitus

Tarkastellaan hieman lähemmin magneettista delta-tyyppiä. Tämä on mielenkiintoisin auringonpilkkujen tyyppi niiden usein aiheuttaman korkean aurinkoaktiivisuuden vuoksi. Seuraavan luettelon avulla voit määrittää, onko auringonpilkulla delta-tyypin magneettinen rakenne:

1. Delta-tyypin ryhmät ovat usein hyvin suuria ja 90 prosentilla auringonpilkuista on käänteiseen polariteettiin liittyvä korkea aktiivisuustaso, varsinkin silloin kun voimakkaita flarepurkauksia syntyy. Näillä on enimmäkseen monimutkainen, epätavallinen tai rikkoutunut näkyvä umbra.
2. Delta-ryhmät muodostuvat sellaisten auringonpilkkujen yhdistyessä, joiden polaarisuus on vastakkainen, ja jotka ovat kytkeytyneet yhteisiin magneettikentän voimaviivoihin suorien magneettisten voimaviivojen sijaan. Kaikki pilkut sijaitsevat penumbran alueella.
3. Delta-tyypin pilkut kestävät harvoin kauemmin kuin yhden Auringon kierroksen. Ne hajoavat nopeammin kuin muut auringonpilkkuryhmät. Samalle alueelle voi kuitenkin muodostua uusia delta-tyypin pilkkuryhmiä.
4. Delta-tyypin auringonpilkkuryhmät eivät yleensä jakaannu, vaan katoavat yhdessä.
5. Aktiiviset delta-tyypin ryhmät lähettävät voimakasta H-alfa-säteilyä. Joskus filamentit voivat ilmaantua tällaisista ryhmistä.

Esimerkki hyvin monimutkaisesta auringonpilkkuryhmästä, jolla on beeta-gamma-delta magneettinen luokitus NASA SDO HMI-instrumentin kuvaamana. Tällä auringonpilkkualueella tapahtui X2.3 -luokan flarepurkaus. Yläkuvassa näkyy tämä auringonpilkkualue näkyvässä valossa. Alakuva on ns. '' magnetogrammi '' ja se näyttää auringonpilkkualueen magneettisen asettelun. Punainen väri osoittaa auringonpilkkuja tai alueita, joilla on negatiivinen napaisuus ja sininen väri osoittaa positiivisen napaisuuden.

<< Siirry edelliselle sivulle